Ihminen elää luonnossa. Joko sen asettamia rajoja myötäillen, tai niitä vastaan. Jäljet yhteiselosta näkyvät päivistä vuosiin, jopa vuosituhansiin. Saamenmaan kulttuurimaisema on hienovaraista, huomaamatonta. Se muuttuu näkyväksi vain niille, joilla on malttia sitä etsiä. Uusi aika ja uusi elämänrytmi muuttaa ympäristöä kiihtyvällä tahdilla, arpeuttaen herkkää maisemaa yhä pysyvämmin, lopullisesti.
Olmmoš eallá luonddus. Juogo nu, ahte eallá daid rájáid mielde, maid luondu bidjá, dahje cakkada luonddu rájáid vuostá, geahččala dápmat luonddu. Luottat ovttaseallimis oidnojit beaivvi, jagi, dahje juobe jahkeduháha. Sámi kulturduovdda dihtosta, illá oba oidnoge. Dat oidno dušše daidda, geat maššet dan ohcat. Ođđa áigi ja ođđa vuohki eallit rievdadit birrasa hui johtilit, dahket luottaid duovdagii ain eanet ah eanet, bissovaš luottaid.
